Uudet sivut

Tein nyt päätöksen, että aloitan uuden blogin, aloitan alusta taas kerran ja toivon uuden alun tuovan uutta puhtia kirjoittamiseen. Uusi osoite ja otsikko ei muuta kovin paljoa, te lukijat tulette toivon mukaan huomaamaan vain ulkonäöllisiä muutoksia, tekstit pysyvät yhtä rehellisinä ja avoimina. En uskalla sanoa päivää koska avaan uuden blogini ja koska kirjoitan “hyvästit” äiti nimettömälle mutta aika näyttää….pysykää messissä niin minä pysyn ohjaksissa 😉

Kesän parhaat tekemiset

Mikä tekee kesästä parhaan ajan vuodesta? Minua ei niinkään lämpö ja helteet, rannat ja auringonotto kiinnosta, itse asiassa vihaan helteitä. Olen siis niitä ihmisiä jotka ovat nauttineet tällaisista ilmoista, nautin suunnattomasti siitä, että voi käyttää pitkiä housuja ja t-paitaa, ei hikoile mutta ei palelekaan. Tämä kesä on tähän mennessä ollut juuri sopiva, sateet tietty on asia erikseen.

Mikä siis on parasta kesässä?
Kaikki ilmainen ja halpa tekeminen lasten kanssa jotka ovat sellaisia joita he muistavat vielä aikuisiässäkin!

image

Uiminen, ainakin meillä tytöt ovat innokkaita uimareita vaikka vesi on ollut minun makuuni kylmää, lapsia se ei ole kuitenkaan haitannut. Huulet sinisinä he aina tulevat lämmittelemään mutta hetken päästä he jo ovat taas polskimassa ja pulikoimassa.

image

Onkiminen, että olenkin odottanut tätä aikaa kun uskaltaa onkia lasten kanssa. Tarkoitan siis sitä, että isommat ovat jo niin isoja että onki pysyy käsissä ja kärsivällisyys on kasvanut jo kiitettävästi.

image

Lapsille suunnatut tapahtumat, lastenpäivät, halvat huvit. Olimme esim. eilen Siipyyssä missä oli järjestetty lastenpäivä Kiilissä. Tämä ei ollut ilmainen tapahtuma mutta mielestäni sopivan hintainen koska lapsille oli juuri sopiva määrä tekemistä (kaarnalaivan rakentaminen, leivän leipominen, nukketeatteri, satuhetki, huopapallon teko, poniajelu, kaneja, sika yms.).

image

image

image

Olisipa talvellakin yhtä paljon tekemistä, mielestäni niitä tapahtumia on vain aika harvassa.

Luonto, on aivan mahtavaa kulkea luonnossa lasten kanssa, ei heille tarvitse keksiä tekemistä, he keksivät itse leikit ja mielikuvitus on parhaimillaan ulkoilmassa.

image

Kesäillat, rakastan kesäiltoja kun on valoisaa ja linnust visertävät, mikä on se kivempi kuin pelata krokettia tai mölkkyä illalla, lasten kanssa tai ilman.

Tätä listaa voisi vielä jatkaa ja jatkaisinkin jos ei väsy olisi näin valtava, koska kaikki hauska tekeminen pistää väsyttämään 😉

image

image

Ihana kamala kaksosarki

Meno sen kun yltyy täällä! Pikku Eet osaavat jo näyttää omaa tahtoaan kiitettävästi joten itkua ja huutoa on tuplaantunut meidän arjessa. Ennen niin kiltit ja kärsivälliset vauvat ovat muuttuneet maailmaa tutkiviksi jästipäiksi, joiden järki ei ole kovinkaan hääppöinen vielä. Kiipeily on huippu harrastus näiden herrasmiesten mielestä mutta kävelemään oppiminen ei kiinnosta ollenkaan vaan, mitä korkeammalle päästään sen parempi.

Rehellisesti sanottuna, en nauti tästä kaudesta yhtään ja vaikka tiedän, ettei vauhdin lisääminen auta yhtään niin toivon, että nämä lähtisi kävelemään,  ei kuluisi kaikki housut puhki polvien kohdista.

Tappelukin on lisääntynyt ja odotan “innolla” aikaa kun nyrkit alkavat heilua, pureminen onnistuu jo hyvin ja ihan tarkoituksellisesti. Yksi on toista pahempi viemään laluja mutta toinen onkin sitten oikea kiusan kappale kun kun sille päälle sattuu, nauraa räkättää vain kun kieltää.

Jos joku tulisi nyt sanomaan haluavansa kaksoset niin antaisin mielelläni meidän parivaljakon lainaan, edelleenkin olen sitä mieltä, että haluaisin vain yhden lapsen kerralla niin karulta kuin se kuullostaakin. Jos teillä menee hermot yhteen niin tuplatkaa se, se on meidän arki, kaikki tuplana.

Ihania nämä osaavat kyllä olla myös mutta voisin kuitenkin pikakelata pari vuotta ja muistella niitä kivoja hetkiä, aika kultaa muistot eli kyllä kai tämäkin aika on muistona sitten kullan kaunista ja pilvihattaraa muutaman vuoden päästä.

image

Blogimuutoksia

Kirjoitin jo aijemmin, että tämä blogi tuntuu etäiseltä, joku ei vain täsmää tässä. En kuitenkaan halua luopua kirjoittamisesta, haluan jatkaa kirjoittelua mutta esim. blogin nimi ei täytä enää tarkoitustaan sillä, ajattelin silloin kun avasin tämän blogin, että olisin oikeasti nimetön kirjoittaja. Olen kuitenkin tullut esiin jo omalla naamalla ja lapsista olen laittanut kuvia, en ole enää ns. nimetön enää. Nyt olisi aika keksiä uusi nimi blogille, keksin uuden osoitteen mutta muuten linja pysyy samana, yritän olla rehellinen, kertoa tunteista/tunnelmista ja jakaa ilot ja surut ja avaan omia mietteitä.

Minulla on nyt aikaa miettiä nimiä yms. siihen saakka, että pääsen kotiin koneen ääreen, olemme lasten kanssa vanhempieni luona joten pidän varmaan edelleen “luovaa taukoa”, kesällä pitää nauttia ja hengittää raitista ilmaa, pitää nollata jotta jaksaa syksyllä temmeltää arkea läpi sateiden ja pimeyden.

Nyt alkaa siis blogin uudistaminen ja raikastaminen, lopputulos saattaa olla vaikka mitä.

Yksi ovi suljettu, toinen avautumassa

Vielä pari päivää sitten stressasin sillä, kuinka saisin vanhan asunnon siivottua ennen tiistaita ja kuinka saisin kaikki laskut ja paperihommat hoidettua,  koska Kelan päätökset tulee ja ja ja…

Nyt, nyt on kaikki kunnossa ja harteiltani sain pois monta kiloa murhetta ja stressiä, nyt on hyvÄ keskittyä muuhun, esim. olisi hyvä hakeutua ihmisten ilmoille jotta oppisi tuntemaan ihmisiä.

Eilen olikin kiva kun olin lähdössä siivoilemaan vanhaa asuntoa,  siirtelin vaunuja ulkona kun kuulin “hyvää huomenta! “, naapuri toivotti hyvät huomenet iloisena joka piristi aamuani heti. On kiva tunne kun tuntemattomat tervehtivät ja jotkut jäävät jopa juttelemaan, heitä kiinnostaa uudet tulokkaat, suurin osa nostaa kättä kun ajelevat ohi, tällaista tapahtui harvemmin Vaasan asunnolla, suurin osa käveli ohi katse visusti maassa.
En millään odota, että meistä tulisi parhaat ystävystykset naapurin kanssa vain siksi, että hän tervehti mutta minut on kasvatettu siihen, että tervehditään puolituttuja ja naapureita, ne on niitä tuttuja jonka kanssa vaihdetaan “niitänäitä” -juttuja ja se piristää kummasti mieltä.

Onhan siinä huonojakin puolia pienessä kylässä, suurin on ehkä se, että ihmiset tietävät sinusta enemmän mitä itse, juorut leviävät mutta se ei minua haittaa. Minua ei kiinnosta juorut ollenkaan, toki niiltä ei voi välttyä ja niitä kuulee mutta juju onkin se, että uskooko niihin? Yritän olla uskomatta liikaa siihen mitä muut sanovat toisista, ihminen saa itse näyttää minulle se mikä hän on, yleensä se on jotain ihan muuta mitä muut sanovat.

Eilen kun tulin kotiin kysyin tytöiltä mitä ovat tehneet? Esikoinen  vastasi, että “ollaan saatu uusia kavereita, nyt vasta”…minua huvitti sanavalinta “nyt vasta”, ovathan he “jo” olleetkin täällä pari päivää 😀
Kivahan se oli kuulla, että tytöt olivat löytäneet kavereita, meillä olikin eilen jo pari ylimääräistä tyttöä hetken, toinen heistä aloittaa esikoulun samaan aikaan esikoisen kanssa.

Nyt meni ehkä hivenen hehkutuksen puolelle mutta onhan se niin, että ihminen näkee ensin ne hyvät puolet ja vasta hetkenpäästä ne huonot….tai ainakin niin minulle käy yleensä. Yritän nyt kuitenkin nauttia uutuudenviehätyksestä  😉

Ps. Jos minusta ei kuulu muutamaan päivään mitään niin se johtunee siitä, että lähdemme keskiviikkona ruotsiin tyttöjen kanssa ja tulemme ensi viikolla takaisin….odotan jo reissua, ihan vaan me tytöt 🙂

Päätöntä menoa ja lapsen mietteet

Nyt meillä alkaa olla meno sellaista, että omaa päätä huimaa kohta! Vilske ja meteli ja päivän hälinä alkaa siitä hetkestä kun lapset heräävät ja jatkuu siihen kunnes kaikki nukkuu. Olen saanut kuulla monta kertaa lauseen “No sulla sitten riittääkin tekemistä, mahtaa teillä olla vauhdikasta!”, olen tähän asti ajatellut, että meillä menee suht’ rauhallisesti, vielä pysyn kaikkien perässä mutta, tiesin kyllä menon kiihtyvän kokoajan.

wpid-img_20150626_085230.jpgTänään yksi tuplista päätti ottaa tuolin, siirtää sen haluamaansa paikkaan ja kiivetä sen päälle, saadakseen käsiinsä sälää jota lojui työtasolla. Join tässä vielä aamukahvia ja seurailin hämmästyneenä, kumpikaan ei vielä edes kävele mutta kyllä kiipeily vain onnistuu!?

Nyt alkaa juuri se hetki mitä olenkin “pelännyt”, se kun tuplat kehittyvät hurjaa vauhtia mutta järkeä heillä ei tule olemaan vielä pariin vuoteen, sellaista järkeä siis, että heidän kanssaan voisi keskustella. Jo nyt huomaan haluavani ulos JOKA päivä, sillä muuten he repivät joka ikisen kaapin mullin mallin ja kiipeilevät (melkein) kirjaimellisesti seinille. Ulkona on helpompi olla.

wpid-20150618_120053.jpgSekään ei tietty riitä, että tehokaksikko on kokoajan menossa, meidän kohta 3v. on “hermojenkiristys” -iässä. Monenmonta kertaa päivässä saan muistuttaa, että “Ei” on ei, monta kertaa päivässa on pakko suuttua sillä kaikki keinot loppuu ja pikkuisoveikka senkun kiihtyy. Onneksi hän osaa olla niin lutunen ja ihana välillä, ne ihanat hetket auttaa todella siinä vaiheessa, kun olen valmis lähettämään pikkuisoveikan postipakettina jonnekin kauas.

26.6.2015wpid-20150626_112059.jpgEsikoisella on nyt vaihe, kun häntä ei kiinnosta miellyttää minua juurikaan, aivan sama mitä sanon niin hän tekisin mieluummin toisin. Neidillä on niin selvästi itsenäistymisen kausi, hän haluaa päättää itse ja tehdä itse, hän haluaisi myös suorittaa “suuria” tehtäviä yksin, kuten esim. käydä hakemassa lähikaupasta maitoa. Esikoisen kanssa olen takunnut aina, meidän erimielisyydet eivät ikinä tule loppumaan mutta samalla meillä on side joka on aivan muunlainen kuin muiden kanssa, nyt en sitten tarkoita että rakastaisin häntä enemmän tms. en osaa kuvailla suhdettamme, se on hankala mutta suora. Vaikka meillä onkin paljon vääntöä hänen kanssaan niin paljon me myös pelleillään, hänelle on kehittynyt aivan mahtava huumori ja siskokset tulevat sen suhteen hyvin perässä.

wpid-20150618_120031.jpgEsikoisen huoli tänään oli muuten sellainen, että “mitä jos haluamme syödä pizzaa, mistä me haemme ne?”, niin täällähän ei ole Kotipizzaa tai muita pizerioita, onneksi täällä on ruokaravintola joka myy pizzaa sentäs  :D   ja kyllä minä olen valmis ajamaan 10km jos pizzahimo iskee 😉

Meidän tuittupikkusisko on nyt kasvuvaiheessa kun pitäisi olla iso mutta silti on vielä pieni. Häntä voi harmittaa ja suututtaa pienenpienet asiat ja kehonkieli on pelkkää draamaa mutta samaan aikaan hän haluaa niin kovasti näyttää kuinka hän pärjää ja osaa. Ei se helppoa ole kasvaa ja kehittyä, maailma on suuri paikka ja paljon on opittavaa! Onneksi tuittupäämme osaa olla niin hellä ja hänen ilonsa ja naurunsa saa kaikki hyvälle tuulelle, hän on ihana kun hän on ihanalla tuulella❤

DSCF1833Meillä riittä siis todella tekemistä joka päiväksi ja mikään päivä ei ole samanlainen, olen välillä todella väsynyt mutta lapset pitävät kyllä äidin liikkeessa, armosta ei olla kuultukaan. Ihmettelen nyt suuresti, miten ihmeessä istun vielä koneen ääressä kun kello on näyttänyt jo puolenyön lukemat mutta tämä taitaa olla ainut aika tällä hetkellä kun kerkeän tänne päivittelemään, päivän aikana en ehdi.

No niin, eiköhän kaikki ymmärtänyt tästä, että elämme juuri nyt siinä ihanassakamalassa arjessa, nyt vain pää tyynyyn ja unta kaaliin että huomenna jaksaa pusertaa.

 

Ajatuksia sieltä täältä

Tämä blogi tuntuu kovin etäiseltä tällä hetkellä, en tiedä mitä tekisin tämän kanssa. Nimi ei enää sovi ja ulkoasua pitäisi keventää, eletäänhän nyt jo keskikesää! Luulen, että tämä blogikin tuntuu kaipaavan jotain uutta, koska elämässäni tapahtuu nyt suuria muutoksia, blogi on jäänyt “entiseen”. Blogi saa kuitenkin olla mietintämyssyn alla vielä, sillä minulla on pino tekemisiä jotka minun pitää hoitaa alta pois. Tällä hetkellä minusta tuntuu kuin kaikki voimat olisi pois, haluaisin käpertyä karhunkoloon ja piileksiä kunnes asiat on hoidettu, ongelma on vain se, että asiat ei hoidu jos vetäydyn. Asia kerralla ja päivä päivältä, vaikka mottoni on “elää päivä kerrallaan” niin pakkaa se kuitenkin olla vaikeaa välillä, sitä haluaisi hypätä pari isompaa loikkaa ja saada kaikki mieltä painavat asiat pois.

Kolmikko on nyt pari päivää vanhempieni luona, sillä äitilläni on kesäloma ja yritän nyt parina iltana saada loppusiivouksen tehtyä, mieheni työt alkoivat tänään taas ja se sekoittaa taas kesäarkea “mukavasti”

wpid-cymera_20150622_122305.jpgOlin tänään kävelyllä kaksikon kanssa, katselin ja ihailin luontoa jota täällä riittää yllinkyllin, vielä on paljon nähtävää mutta tutustuminen uuteen alueeseen vie aikaa, kaikkea ei kerkeä kerralla.

wpid-cymera_20150622_131504.jpgJonain päivänä otan kyllä kunnon kameran mukaan, nämä puhelinkuvat alkavat välillä tympiä mutta täytynee kyllä ihmetellä, miten ihmeessä olemmekaan “eksyneet” kaupunkiin asumaan? Mieleni lepää kun kävelen täällä, täällä on tilaa hengittää!

wpid-cymera_20150622_131417.jpgTäällä on paljon pikkuteitä mitä kävellä, odotan sitä kun voin näyttää isommille lapsille ympäristöä, he ovat vain kerran päässeet tutustumaan Moikipäähän, pitää ottaa seuraavan kerran kunnon kiertoajelun kun olemme kaikki kotona taas.

wpid-cymera_20150622_131738.jpgEn enää ikinä halua asua paikassa missä ei ole merta lähellä, olen syntynyt meren äärellä ja meri tuntuu “omalta paikalta”.

wpid-cymera_20150622_131650.jpgViimeinen kuva on otettu silloin, kun olimme koko perheen voimin kävelyllä. Lapset olivat innoissaan ja heistä näki kuinka he nauttivat luonnosta, pikkusisko ihaili kukkia ja esikoinen hullaantui hevosista. Esikoinen odottaa sitä aikaa, kun hän saa liikkua yksin vapaammin, olen luvannut hänelle, että hän voi mennä yksin tiettyihin paikkoihin mutta, että meidän pitää tutustua paikkaan paremmin ensin. Täällä on yksi tie joka voi olla vaarallinen jos huomio pettää, haluan olla varma siitä, että tytöt ymmärtävät sen ennen kuin he saavat vapauksia.

 

Kohta vuosikkaat Pat&Mat

Pikku Eet tulevat kohta vuoden, isot pojat jo joyka saavat aikalailla samaa ruokaa kuin me muut.
Ensimmäinen tuplavuosi on ollut meille suht’ helppo, tarkoitan helpolla sitä, että molemmat ovat olleet terveitä eikä kumpikaan ole valvottanut.
Onko tupla-arki erilaista kuin yhden kanssa?
Onhan se! Jos yhden vauvan kanssa o väsy niin tuplien kanssa on tuplaväsy ja jos hermot menee yhden kanssa niin kahden kanssa hermot kiristyy x2.
Kaikki on tuplana, itkut, kiukut, väsyt mutta myös rakkaus.
Yksi lapsi ei osaa tämän ikäisenä tapella, nämä kyllä osaa….

image

image

Joskus tulee tunne siitä, että kädet eivät riitä, silloin saa soveltaa parhaansa mukaan (yhdelle voi laittaa esim. maissinaksuja lattialle naposteltavaksi, samalla kun hoitaa toisen kiukkua pois).

image

Se mikä on ihana huomata on, että nämä molemmat ovat yksilöitä ja omia persoonallisuuksia, toinen on maltillisempi toinen on tulisielu, molemmat omalla tavalla rakastettavia.

En millään usko, että pääsisimme nyt helmpommalla seuraavaa vuotta, päinvastoin uskon, että koetinkivi alkaa nyt…jos me selviämme ikävuosista 2v ja 3v. niin silloin selviämme vaikka mistä!

Vielä kumpikaan ei kävele mutta se on vain ajan kysymys koska jompikumpi ottaa ensimmäiset askeleet, sen jälkeen alkaakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita meillä!

image

image

Hiljaisuus

Istun sohvalla ja katselen ulos kuinka puut heiluu tuulessa, ulkoa ei kuulu mitään, ainoat äänet mitä kuulen on tietokoneen naputusta mieheni asentaessa nettiä.
Vaasan asunnon edustalla menee tie jossa mopopojat ajelevat öisin, siinä on liikennettä läpi yön, tämä vaatii totuttelua tämä hiljaisuus.

Totuttelua vaatii myös se, että kun täällä menee kauppaan kaikki (ne muutamat muut asiakkaat) katsovat ja miettivät “kuka on tämä muukalainen?”. Olen tänään jo saanut esitellä tuplat vanhemmalle rouvalle, samaisen kanssa vaihdettiin pari sanaa maitohyllyllä kun tuumasin mitä minun pitää ostaa.
Parasta mitä tiedän on se, että täällä ei missään nimessä tarvitse tällätä itseänsä kun menee kauppaan jos haluaa sulautua massaan, niin kannattaa käydä kaupassa arkivaatteissa tai työvaatteissa. Ei sillä, etteikö kaupungissa voisi mennä kotivaatteissa kauppaan mutta täällä se tuntuu luontevammalta.

Vietämme nyt ensimmäisen yön uudessa kodissa koko perheenä, lapset olivat innoissaan kun tulivat perästä päin äitini kanssa, vaikka pikkuisoveikka kyllä kysyi äitiltäni: “mutta missä mun koti on?” 😀
Huomenna toivon menon olevan hieman hillitympi kuin tänään mutta pitäähän lasten saada tutustua uuteen kotiin omalla tavallaan 🙂

image

Siinä meidän näkymä olohuoneesta,  koulu tien toisella puolella ja oma parveke odottamassa kahvin juojia!

Nyt nukkumaan jotta jaksan huomenna järjestää kaikki loputkin tavarat paikoilleen, saamme pikkuhiljaa asettua ja tutkia uutta kotiseutua.